Kansainvälisten kehitysyhteistyöhankkeiden julkista rahoitusta on viime vuosina leikattu merkittävästi ympäri maailmaa, mikä on ajanut monia kansalaisjärjestöjä pohtimaan taloudellista kestävyyttään uudelleen. Suomen Caritas tarttui tähän ajankohtaiseen haasteeseen yhteistyössä Hanken Svenska handelshögskolanin opiskelijaryhmän kanssa. Tuloksena valmistui raportti, joka tarkastelee vaihtoehtoisia rahoituslähteitä sekä niihin liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä. Ryhmän jäseniä olivat Agnieszka Petelska, Eva Facila, Lukas Wahlgren and Nikita Vovk.
Raportti pohjautuu laadulliseen tapaustutkimukseen, jossa haastateltiin seitsemää suomalaista kansalaisjärjestöä. Haastatteluista nousi esiin teemoja, jotka kuvaavat järjestöjen kokemuksia uusien rahoitusmallien hyödyntämisestä. Keskeinen havainto oli, että järjestöt tekevät yhteistyötä keskenään esimerkiksi yhteisrahoituksen kautta, mikä vahvistaa koko sektorin kykyä selviytyä rahoitushaasteista.
Erityisesti varainhankinta yksityislahjoittajilta suorassa vuorovaikutuksessa, kuten kasvokkain tapahtuma varainhankinta, ovelta ovelle -kampanjat ja puhelinsoitot, nousi raportissa kiinnostavaksi menetelmäksi. Vaikka kirjallisuudessa sen ei ole nähty olevan tehokas ratkaisu, suomalaisessa toimintaympäristössä tämä menetelmä osoittautui yllättävän toimivaksi. Sen sijaan yrityksiltä saatu tulo tai tuotteiden ja palveluiden myynti ei haastattelujen perusteella osoittautunut kovinkaan tuottoisaksi vaihtoehdoksi.
Yritysyhteistyö monipuolistaa rahoitusta
Raportin suosituksissa opiskelijat korostavat rahoituslähteiden monipuolistamista. Yksi keskeisistä ehdotuksista on yhteistyön lisääminen yritysten kanssa. Vaikka tällaisiin kumppanuuksiin liittyy riskejä, kuten arvoristiriitoja, niiden katsotaan parhaimmillaan vahvistavan järjestön taloudellista kestävyyttä. Eettisesti kestävä yhteistyö voi tuottaa hyötyjä molemmille osapuolille ilman, että järjestön identiteetti vaarantuu.
Toinen tärkeä havainto liittyy riippuvuuteen yhdestä rahoittajasta. Suomen ulkoministeriön tuki on monille järjestöille keskeinen tulonlähde, mutta raportin mukaan tähän nojautuminen lisää haavoittuvuutta. Riippuvuuden vähentämiseksi raportissa suositellaan esimerkiksi varainhankintakampanjoiden laajentamista ja sponsoriverkostojen rakentamista myös kohdemaissa.
Raportti syntyi tiiviissä yhteistyössä korkeakouluopiskelijoiden kanssa, mikä tuo arvokasta uutta näkökulmaa järjestöjen strategiseen suunnitteluun. Samalla se osoittaa, kuinka opiskelijayhteistyö voi tarjota konkreettista hyötyä kansalaisjärjestöille, jotka etsivät ratkaisuja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.
Raportin viesti on selkeä: kansalaisjärjestöjen on tärkeää kehittää uusia rahoitusmalleja, mutta samalla pysyä tarkkoina, etteivät riskit tai hallinnollinen monimutkaisuus vie liikaa resursseja ydintoiminnasta. Monipuolistaminen, harkitut kumppanuudet ja rohkeus kokeilla uusia tapoja voivat vahvistaa järjestöjen kykyä jatkaa työtään globaalin solidaarisuuden edistämiseksi.
Lue julkaisu englanniksi: Alternative funding sources for NGOs_final report_oikea (1)
