Caritas parantaa elinmahdollisuuksia ympäri maailmaa.
- Bangladeshissa vahvistamme siirtotyöläisten oikeuksia.
- Nepalissa autamme viljelijöitä parantamaan satoaan ja ravitsemustaan myös vaikeina vuosina.
- Keniassa ihmiset saavat koulutusta ja oppivat uusia tapoja ansaita elantonsa – esimerkiksi mehiläishoitoa ja vuohien kasvatusta. Lue Hellenin ja isä Josephin tarinat Keniasta:
Ennen Suomen Caritaksen hankkeen alkamista, Hellen Asinyen elämä oli päivittäistä taistelua. Hän muistelee:
”Kävelin joka aamu viisi kilometriä hakeakseni vettä ja polttopuita. Joskus kuljin jopa 20 kilometriä Lodwarin kaupunkiin myymään polttopuita, jotta saisin ostettua vähän ruokaa.”
Pitkittyneet kuivuudet tekivät eläinten hengissä pitämisestä lähes mahdotonta. Laidunmaat katosivat, eikä hänen omistamansa muutama vuohi tuottanut enää maitoa. Perheet joivat epäpuhtaita jokivesiä, ja vesivälitteiset taudit olivat yleisiä. Karjavarkaudet yleistyivät nälän ja epätoivon kasvaessa.
”Emme tienneet paljoakaan ilmastonmuutoksesta tai uusista tavoista selviytyä. Elimme päivä kerrallaan, luottaen onneen ja rukouksiin,” Hellen lisää.
Muutoksen aika koitti, kun Suomen Caritas käynnisti ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja elinkeinojen tukihankkeen yhteistyössä Caritas Lodwarin kanssa. Hankkeen tarjoamien koulutusten ja uusien säästö- ja sisäisten lainayhteisöjen kautta sekä kehittyneemmässä karjataloudessa, Hellen alkoi nähdä uudenlaisen tulevaisuuden. Hän liittyi naisten ryhmään, jossa hän oppi ilmastoystävällisestä viljelystä, uudenlaisten Gala-vuohien kasvattamisesta sekä puiden istuttamisesta maaperän suojelemiseksi.
Hanke ei tuonut mukanaan pelkästään taitoja – se toi myös itsevarmuutta ja ihmisarvoa.
Yhteisön muutos
Hankkeen lähestymistapa lähti liikkeelle ihmisistä. Alkuvaiheessa Caritas Lodwarin työntekijät tutustuivat yhteisöön ja selittivät tuen tavoitteet ja päämäärät. Tämä loi omistajuuden tunnetta, luottamusta ja osallistumista.
Tänä päivänä Nakudukuihin koteihin on tullut vihreyttä. Joentörmien ja vesipisteiden läheisyydessä kasvaa pieniä kotipuutarhoja ja laidunalueita. Perheet, jotka ennen elivät täysin avun varassa, viljelevät nyt vihanneksia ja pitävät parannettuja vuohia maidon ja tulojen lähteenä.
Hellen kertoo ylpeänä: ”Ihmiset ymmärtävät nyt ympäristönsuojelun arvon. Emme enää kaada puita polttopuuksi. Sen sijaan istutamme niitä.”
Jopa ne, jotka eivät ole suoraan hankkeen piirissä, ovat saaneet inspiraatiota. Osa on aloittanut pieniä yrityksiä tai laidunalueita joen varrelle, oppien naapureiltaan.
Vahvempi ja viisaampi yhteisö
Hanke on muuttanut enemmän kuin elinkeinoja – se on muuttanut ajattelutapaa. Naiset ja nuoret osallistuvat nyt aktiivisesti yhteisön toimintaan, keskusteluihin ja päätöksentekoon. Yhteisössä vallitsee uusi yhteenkuuluvuuden ja tarkoituksen tunne.
”Ennen odotimme apua. Nyt teemme töitä yhdessä auttaaksemme itseämme,” Hellen sanoo ylpeänä.
Hellenille hankkeen kautta saadut taidot ja tieto ovat hänen uusia voimavarojaan. Hän aikoo jatkaa oppimansa soveltamista ja opettaa myös muita.
”Koulutus on antanut minulle voimaa. Vaikka hanke päättyy, jaan tietoa ja autan muita. Olemme oppineet seisomaan omilla jaloillamme,” hän sanoo hymyillen.
Tänä päivänä Hellen ei enää haaveile lähtemisestä selviytymisen toivossa. Sen sijaan hän seisoo vahvana Nakudukuihin kylässä – sitkeänä ja arvokkaana. Hänen tarinansa todistaa, että oikeanlaisen tuen avulla ihmiset voivat kukoistaa siellä, missä he ovat.
Kristityt seisovat hädässäolevien rinnalla
Lodwarin katolisen hiippakunnan yleisvikaari, isä Josseph Ebenyo kertoo:
”Veljemme ja sisaremme Kenian Turkanassa kohtaavat ilmastonmuutoksen kovia vaikutuksia: pitkittyneitä kuivuuksia, nälkää ja elinkeinojen menetyksiä. Kristittyinä meitä kutsutaan jakamaan rakkautta ja seisomaan niiden rinnalla, jotka ovat hädässä. Auttaessaan Turkanan yhteisöjä suomalaiset ja ruotsalaiset kristityt toteuttavat uskoaan – palauttavat toivoa, tukevat selviytymistä ja osoittavat, että Kristuksen ruumis todella välittää toisistaan.
Turkanan haavoittuvien yhteisöjen tukeminen on uskon, solidaarisuuden ja myötätunnon teko todellisen kärsimyksen keskellä. Turkana on yksi Kenian ilmastolle altteimmista alueista, jossa kuivuus, karjan menetys ja veden puute ovat syvästi vaikuttaneet ihmisten elämään. Monet perheet kamppailevat päivittäin saadakseen ruokaa, koulutusta ja perustarpeita – haasteita, joita ilmastonmuutos pahentaa.
Suomalaisille ja ruotsalaisille kristityille Turkanan auttaminen tarkoittaa uskon muuttamista teoiksi: Jumalan rakkauden jakamista käytännön tuella – viljelykestävyyden, mehiläistarhauksen, karjatalouden, tulonhankinnan, veden saannin ja muiden sopeutumistoimien kautta. Tämä vahvistaa Kristuksen maailmanlaajuista ruumista ja muistuttaa meitä siitä, että ”kun yksi osa perheestä kärsii, kaikki tuntevat sen kivun” (1. Kor. 12:26).”
