Caritas parantaa Adventtikeräyksen turvin elinmahdollisuuksia ympäri maailmaa – lue tarinoita Bangladeshista
- Nepalissa autamme viljelijöitä parantamaan satoaan ja ravitsemustaan myös vaikeina vuosina.
- Keniassa ihmiset saavat koulutusta ja oppivat uusia tapoja ansaita elantonsa – esimerkiksi mehiläishoitoa ja vuohien kasvatusta.
- Bangladeshissa vahvistamme siirtotyöläisten oikeuksia. Lue tästä kolme voimaannuttavaa tarinaa:
Batashi: ”Palasin kotiin tyhjin käsin – mutta löysin ääneni”
”Asun Charshalehpurissa, Faridpurissa, lapseni ja vanhempieni kanssa. Kuten monet muut, haaveilin paremmasta elämästä perheelleni. Kesäkuussa 2022 lähdin Saudi-Arabiaan kotiapulaiseksi rekrytointitoimiston kautta. En saanut kirjallista sopimusta, vain suullisen lupauksen 1 200 riyalin kuukausipalkasta.
Heti saapumiseni jälkeen elämä oli raskasta. Minua kohdeltiin henkisesti kaltoin päivittäin, ja minut pakotettiin työskentelemään yli 14 tuntia ilman kunnollista lepoa. Sain vain kaksi hyvin pientä ateriaa päivässä, ja riisiä vain kerran viikossa. Jääkaappi oli lukittu, eikä minulla ollut lupaa peseytyä kunnolla. En saanut puhua perheeni kanssa vapaasti, ja aina kun työnantajani lähti kotoa, minut lukittiin huoneeseen.
Luvattua 1 200 riyalin palkkaa ei koskaan maksettu – sain vain 1 000. Kun kahden vuoden jälkeen sopimus päättyi, pyysin maksamattomia 4 800 riyalia, mutta työnantaja kieltäytyi. Paluulippuni, jonka piti olla työnantajan kustantama, vähennettiin maksamattomasta palkastani. Palasin kotiin henkisesti ja taloudellisesti murtuneena.
Eräänä päivänä huomasin naapurin pihalla pidettävän tapaamisen ja minut kutsuttiin mukaan. Tapaamisen järjesti OKUP. Se muutti elämäni. Opin siirtotyöntekijöiden oikeuksista, turvallisesta siirtolaisuudesta ja siitä, miten paluumuuttajat voivat hakea oikeutta. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, etten ollut yksin – moni muukin oli kokenut saman.
Menin OKUPin paikallistoimistoon ja kerroin tarinani. Heidän tuellaan jätin sovitteluhakemuksen Faridpurin DEMO-toimistoon joulukuussa 2024. Maaliskuussa 2025, ensimmäisessä kuulemisessa, rekrytointitoimisto määrättiin maksamaan korvauksia, ja sain 27 000 taka (noin 225 euroa).
Tuo pihatapaaminen antoi minulle rohkeutta ja tietoa. Tänään tunnen itseni vahvemmaksi ja jaan kokemukseni rohkaistakseni muita kyläläisiä osallistumaan tapaamisiin. Vähitellen yhteisömme oppii, että tieto ja yhteinen toiminta voivat suojella ja vahvistaa siirtotyöntekijöitä.”
Rashida: Foorumin jäsenestä yhteisön johtajaksi
”Minut valittiin hiljattain Munshiganj Sadar Upazilan OKUP-siirtotyöläisfoorumin puheenjohtajaksi, ja olen kiitollinen siitä luottamuksesta, jonka yhteisöni on minuun osoittanut. Minulle tämä titteli on enemmän kuin pelkkä nimike – se on mahdollisuus seistä siirtotyöläisperheiden rinnalla ja auttaa yhteisöämme yhdistymään toistemme tukemiseksi.
Siirtotyöläisen puolisona ymmärrän ne erityiset haasteet, joita siirtotyöläisperheet kohtaavat. Oma matkani OKUPin kanssa alkoi vuonna 2018, kun liityin Shiloi Migrant Forumiin. Osallistuin kuukausikokouksiin oppiakseni turvallisesta siirtolaisuudesta, ja pian ymmärsin, kuinka arvokasta tämä tieto oli. Sen sijaan, että minä etsisin ihmisiä, he alkoivat tulla luokseni kysymään neuvoja oikeuksistaan ja siirtolaisuusprosessista. Kodistani tuli pieni foorumin jatke – paikka, josta ihmiset tiesivät saavansa apua.
Vuosien varrella foorumistamme on tullut korvaamaton voimavara. Olemme auttaneet lukemattomia paluumuuttajia ja heidän perheitään tarjoamalla tukea kaikkeen – oikeusavusta turvalliseen kotiinpaluuseen ja terveydenhuollon saamiseen. Olemme myös auttaneet perheitä saamaan välttämätöntä taloudellista tukea, kuten kuntoutuslainoja, siirtolaislainoja ja kuolemantapauksien etuuksia. Nämä yhteiset ponnistelut ovat antaneet perheille mahdollisuuden rakentaa elämänsä uudelleen ja löytää toivoa valtavan vaikeuden jälkeen.
Jokainen perhe, jota autan, muistuttaa minua siitä, miksi tämä työ on niin tärkeää. Haluan varmistaa, ettei yksikään siirtotyöläinen tai hänen perheensä tunne itseään eristyneeksi ja että kaikilla on pääsy tarvitsemiinsa palveluihin. Yhdessä voimme tehdä yhteisöstämme vahvemman, tietoisemman ja kestävämmän.”
Khayruna: “Kieltäydyin vaikenemasta”
”Asun Char Horirampurissa, Charbhadrasanin alueella. Toivoin parempaa toimeentuloa perheelleni ja lähdin ulkomaille töihin. Huhtikuussa 2021 minut lähetettiin Saudi-Arabiaan rekrytointitoimiston kautta, ja minulle luvattiin 1 100 riyalin kuukausipalkka. Kärsimykseni alkoi heti saapumishetkestä.
Jouduin työskentelemään 18 tuntia päivässä – en vain työnantajani kodissa, vaan myös hänen perheensä toisessa talossa. Kaiken tämän jälkeen kolmen kuukauden palkkani pidätettiin. Minulle ei annettu kunnollista ruokaa, ja kun kieltäydyin työskentelemästä työnantajan äidin talossa, minut pakotettiin siihen. Kun ilmaisin haluavani palata kotiin, minua uhattiin palkan ja ruoan menetyksellä sekä väärällä poliisijutulla.
Tänä aikana poikani sairastui vakavasti. Anelin työnantajaa päästämään minut kotiin, mutta hän kieltäytyi. Saatuani surullisen uutisen poikani kuolemasta minut lopulta lähetettiin takaisin Bangladeshiin syyskuussa 2024. Paluulippu ja kaikki kulut olivat minun vastuullani, ja kolme kuukautta palkkaa jäi maksamatta.
Tunsin itseni eksyneeksi ja yksinäiseksi. Sitten OKUPin yhteisötyöntekijä tuli kotiini. Hän kuunteli ilman tuomitsemista ja selitti oikeuteni, miten paluumuuttajat voivat hakea oikeutta ja kuinka OKUPin ovelta ovelle -kampanja tavoittaa ihmisiä kaltaisissani tilanteissa.
Tuo vierailu muutti kaiken. Kerroin hänelle tarinani, ja OKUPin tapaustenhallintatiimin avulla sain oikeudellista tukea. Maaliskuussa 2025 jätin valituksen viranomaisille. Muutamia kuulemisia on jo pidetty, ja vaikka tapaus on yhä kesken, en enää pelkää. Olen päättänyt taistella oikeuksistani.
Nyt autan muita kylässäni ilmoittamalla OKUPille aina, kun joku palaa kotiin ulkomailla koetun kaltoinkohtelun jälkeen. Haluan, että muut tietävät, etteivät ole yksin ja että oikeus on mahdollista. Yhteisöni ihmiset oppivat vähitellen oikeuksistaan, turvallisesta siirtolaisuudesta ja saatavilla olevasta tuesta.
Olen ylpeä, että puolustin itseäni. Tarinani on vain yksi, mutta toivon sen rohkaisevan muita naisia puhumaan, hakemaan apua ja vaatimaan oikeutta, jonka he ansaitsevat. Ketään ei pitäisi kohdella niin kuin minua kohdeltiin. Oikean tuen avulla voimme parantua, rakentaa uudelleen ja nousta.”
