Suomen Caritaksen pääsihteeri Larissa Franz-Koivisto kertoo:
”Toisella matkallani osallistuin Churches’ Commission for Migrants in Europe (CCME) -järjestön konferenssiin. Olin hyvin jännittynein mielin seuraavan reissun alkaessa, kun kone laskeutui Grand Kanarialle Las Palmasiin. Olin ollut Kanarialla aikaisemmin vain lomalla. Konferenssissaa pääsimme tutustamaan Espanjan pakolaistilanteeseen ja vastaanottokeskuksiin. Ristiriita oli iso. Lomaparatiisi on turisteille. Saari on usein pakolaisten ensimmäinen pysäkki matkalla heidän paratiisiinsa, työn ja leivän ääreen, uuteen elämään Euroopassa. Tapasimme politiikkoja, järjestöjen edustajia ja paikallisia. Osallistuimme hartauteen, jossa kirkon keskikäytävällä oli pitkä printti, johon oli kirjoitettu kaikkien tiedossa olevien merellä kuolleiden nimet. Useiden metrien pituisen listan lukeminen oli järkyttävää!
Matkan aikana pakolaisten tilanne alkoi hahmottua konkreettisesti. Kumiveneet eivät ole vain kaukaista uutiskuvaa vaan todellisuutta. Kun vene keikahtaa – hukut. Rajavartiolaitos ei auta. Jos onni on myötä, kansalaisjärjestön toimijat auttavat ja sinut poimitaan merestä. Rannalla saat apua, mutta ei ilman ehtoja. Pakolaisella on 72 tuntia aikaa rekisteröityä: voi mennä joko humanitääriseen keskukseen, jossa saa olla korkeintaan 60 vuorokautta tai vastaanottokeskukseen, jossa saa olla 18 kuukautta. Joko aloitat turvapaikkaprosessin tai sitten et.
Systeemistä pitää poistua tietyn määräajan jälkeen, oli oma oleskelulupa prosessisi valmis tai kesken. Sen jälkeen teet työtä joko laillisesti tai laittomasti ja majoitat sekä elätät itsesi. Vuonna 2025 Espanjan hallitukselle tehtiin esitys lähes 500 000 henkilön laillistamisesta. Systeemi ei oikein toimi. Konferenssissa puhuttiin paljon laillistamisesta, turvapaikkajärjestelmän systeemin haasteista sekä tietenkin EU:n maahanmuuttopaketista.
Konferenssi jatkui Madridissa ja puhujat olivat alan ammattilaisia, vaikuttajia ja yliopiston väkeä, tutkijoita ja kirkon johtajia. Opin paljon, mutta samalla ajattelin koko tätä järjettömyyttä. Pieni ihminen valtamerellä ylittämässä/yrittämässä päästä johonkin, lähes aina ihmiskauppiaiden avulla, turvaan. Johonkin parempaan, uuteen, saadakseen elannon ja koulumaksut maksettua sisaruksilleen tai lapsilleen, jotta tulevaisuus olisi parempi. Meri niin kaunis ja mutta samaan aikaan liian monen hauta. Maallisen elämän päätepiste.”
